lauantai 25. heinäkuuta 2020

Uutuuden viehätystä ja nostalgiaa



Tytär tuli tuossa yht'äkkiä kyselemään, että onko meillä Super Mario -peliä. Ilmeisesti joku tubettajista on sitä pelaillut. Kysymykseen oli sinäällänsä helppo vastata, että tottakai meillä on.


Tässä tapauksessahan on kysymys pelistä, joka tuli 8 bittisen Nintendon mukana joskus 80-luvun alussa. Olin ottanut Nintendon joskus 10v sitten vanhemmiltani mukaani siellä käydessä. Hetken hurmoksen jälkeen oli kyseinen kone peleineen löytänyt paikan vaatehuoneen hyllyn alta.


 


Nyt oli aika kaivaa pelikone vaatehuoneesta, jotta tytär pääsisi sitä pelailemaan. Kaikki osat ja piuhat olivat onneksi tallella, ja ohjaimiakin löytyi jopa kuusi kappaletta. Siitä sitten innolla lähdin sitä kytkemään meidän televisioon vain huomatakseni, että meidän teevee on liian moderni Nintendolle. Ei ole sopivia liittimiä telkkarissa, jotta voisi Nintendon siihen kytkeä. Antenniliitin toki löytyy ja pitkän haeskelun jälkeen teevee löysi Nintendon, mutta kuva oli kelvoton. 





Sitten muistinkin, että meillä on yksi vanhempi televisio käyttämättömänä lojunut pitkään. Sitä sitten aikani roudailtua ympäri kämppää, löysi se paikkansa tyttären huoneesta. Teeveessä oli sopivat liittimet Nintendolle ja ei muuta kuin tulille. 


No nyt kun teevee pelaa, niin sitten alkoikin se tuttu kasetin ropeltaminen edes - takaisin. Ei tunnista peliä ei. Tietenkin kokeilin lengendaarista puhallustekniikkaa, josta olin lehdestä juuri lukenut, että on soo soo hommia sellainen. Menee kuulemma pidemmän päälle laite rikki. 

Puhdistelin kasettia, sekä koneen sisällä olevaa liitintä elektroniikan puhdistus sprayllä, joka on tarkoitettu poistamaan hapettumia ja parantamaan kontaktipintaa. 


Nyt pelit lähti päälle ja ruokakin oli valmista.



Tyttären kanssa syömästä palattuamme huomasimme pettymykseksemme, että teevee olikin rikki. Ilmeisesti kuumetessaan jokin juotos pääsee vähän irtoamaan, aiheuttaen väriraitoja puoleen kuvaruutuun. Tekien pelaamisesta mahdotonta. 

Sitten miettimään vaihtoehtoja. Kyselin vanhemmiltani ja sisaruksiltani, että olisiko heillä vanhaa teeveetä nurkissa lojumassa. Eipä kenelläkään tietenkään tähän hätään ollut.



Olin jo luovuttamassa tältä erää ja ajattelin hakevani seuraavana päivänä tarvittavat kaapelit ja vehkeet, jotta saataisiin pelit käyntiin. Sitten tulikin mieleen, että voisin vielä tutkia löytyisikö oman tietokoneeni näytöstä sopiva liitin Nintendolle. Se on vähän vanhempaa mallia kuin meidän televisio, ja siinähän olikin sitten sopivat liittimet. Olin siis rampannut kyseisen näytön ohi monet kerrat miettiessä vaihtoehtoja, mutta ei tullut mieleen katsoa sen taakse. 


Loppu hyvin ja pelit käyntiin. Vähän ehkä käyttämättömyyden kankeutta oli ohjaimissa, mutta pelaaminen onnistui siitä huolimatta. Lapsien lisäksi jopa me vanhemmat innostuttiin vähän pelailemaan vanhaa kunnon NESiä. Pikku hiljaa rupesi Super Marion tasotkin muistumaan mieleen. "ai nii, tää oli tää"



Arkiset seikkailut löytyvät myös Facebookista.


Sivusta tykkäämällä saat uusimmat turinat etusivullesi, linkki sivulle:

Arkiset seikkailut Facebookissa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin kirjoitus:

Synttäriä, koulua ja lunta!

Lunta on tullut mielestäni ihan riittävästi ja allekirjoittaneen koulumatkat ovat olleet aika tarpomista. Onneksi junat eivät ole hirveästi ...