Päivä Korkeasaaressa

Tänä kesänä lasten kanssa reissaaminen ja muu tapahtumissa käyminen, on jäänyt korona-viruksen johdosta huomattavasti vähemmälle. Nyt kun pandemia on hieman rauhoittunut, niin päätimme lomani aikana livahtaa Korkeasaareen. Koska olisi kuitenkin kiva tehdä jotain, mikä lapsiakin kiinnostaa. 

Seuraavaksi alkoi armoton kelien vahtaaminen, että milloin päästäisiin kuivana katsomaan eläimiä. Päivän valinta osui kutakuinkin nappiin, koska vasta vähän ennen kotiin lähtöä tuli pieni sadekuuro. Muuten päivä oli pilvinen ja lämpötila huiteli jossain 20-asteessa. 

Eli oli oikein mukava ulkoilukeli.

Meidän reitti meni aika samaa kaavaa mihin oltiin aiemmin totuttu.

Ensiksi mentiin partakorppikotkien häkille ja sieltä kissalaaksoon. Kissalaaksossa oli hiljaisempaan heti aamusta. Leiijonia ei näkynyt ja se oli tyttärelle lievä pettymys, koska hän odotti näkevänsä oikean leijonan. Hän on kova Leijonakuningas ja Leijonakaarti fani. Tiikeritkin köllötteli tuttuun tapaansa jossain. 

Onneksi satuttiin paikalle Amurinleopardien ruokinta aikaan. 

Pienen odottelun jälkeen leopardi jo vähän esiintyikin yleisölle. Toisella oli samaan aikaan toisessa häkissä ilmeisesti karvapallo tuloillaan, kun siihen malliin ryki. Vähän kuitenkin äänekkäämmin, kuin meidän kotikissa Milu. 

Koska muita kissoja ei huvittanut esiintyä yleisölle, niin jatkoimme matkaa ihmetellen muita eläimiä. Kotimaisten hirvien kohdalla oli jo sitten välipalan aika. Olimme varautuneet retkeen repullisella eväitä. Eväinä oli muun muassa lihapiirakoita, riisipiirakoita, keksiä ja pillimehuja. 

Siitä sitten jatkoimme matkaa merikotkien kautta karhu-linnalle, jossa oli sitten perinteisesti  jäätelöiden aika. Siitä sitten jatkoimme hissukseen matkaa kohti hämärätaloa, missä on alkamassa opastettu kierros. Kyseiseen paikkaan pääsi vain tunnin ajan opastetulle kierrokselle, en tosin muista mikä varsinainen syy tälle oli, korona vai Aavikkoketun juuri syntyneet pennut.

Matkalla hämärätaloon piipahdettiin viellä kenguruiden aitauksessa, jossa sai kulkea polkua pitkin vapaiden kenguruiden touhutessa ympärillä.

Siitä sitten matka jatkui Amazoniaan ja Africasiaan. Tytär olikin jo kysellyt, että millon päästään sinne. Kyseinen kohde taitaa olla koko perheestä ehkä mielenkiintoisin paikka. 

Pikkumangustit leikkivät.

Apina-Linnannassakin käytiin, siellä mökötti vain yksi yksilö haikeena. Olisiko tuoreet pennut käyneet jo hermoille, kun oli aivan toisessa reunassa sisätiloihin nähden. 

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä uudestaan katsomassa haluaisiko Leijonat näyttäytyä, mutta ei näkynyt kuin yhden häntä kallion päältä. Tosin moni muu kissaeläin oli jo aktivoitunut, ja Tiikerikin oli nauttimassa ruokaansa. Lumileopardit olivat kaikki liikkeellä ja loppuhuipennukseksi taisi kaksi kappaletta ottaa vähän yhteen, komean karjahduksen saattelemana. 

Väkeä ei kauhean paljon ollut liikkeellä ja liikkuminen Korkeasaaren alueella oli mukavan väljää. Ahtaimmissa sisätiloissa ihan aina ei ihmiset noudattaneet turpaväliä, joka Korkeasaaren ohjeistuksen mukaan tulisi olla hevosen mentävä. 

Arkiset seikkailut löytyvät myös Facebookista.

Sivusta tykkäämällä saat uusimmat turinat etusivullesi, linkki sivulle:

Arkiset seikkailut Facebookissa